Pieru ja Vanvera – 1800-luvun Venetsian tuoksuva salaisuus

Jos jokin aihe sai 1800-luvun Venetsian ylimystön varpailleen, se oli pieru. Marmorisiltojen mosaiikit, kullatut peilikehykset ja naamiojuhlat, joissa jopa kuunvalo näytti ylipukeutuneelta, eivät saaneet häiriintyä vatsakaasun rummusta. Ratkaisu tähän tuoksuvaan pulmaan oli Vanvera, aromikas laite, joka muutti korskeankin ilmavaivan laventelintuoksuiseksi salongin salaisuudeksi. Yksi väärään aikaan pörähtänyt pieru saattoi säikäyttää posliinikoirat kanaaliin ja saada Dogepalatsin pitsit lepattamaan kuin lokit merituulessa. Siksi jokainen dandy sijoitti pienoisomaisuuden Vanveraan, jotta pieru pysyisi salonkikelpoisena eikä lehahtaisi juoruiksi laguunin yllä.

Keisarillisen eleganssin pieruprotokolla

Venetsialainen etiketti oli julma. Hovissa ei riittänyt, että tiesi kummasta päästä simpukka avataan tai millä jalalla tanssitrio aloitetaan, myös vatsan äänten, erityisesti pierun, piti mukautua hiljaisuuden sävelkorkeuteen. Jos mahakattila päästi klorofyllinhöyrynsä ilmoille väärällä hetkellä, illallinen rojahti kuin ylikuormitettu gondolilauta. Kukaan ei halunnut jäädä historiaan Puhuvana Pakarana, joten tarvittiin ratkaisu, joka oli yhtä aikaa tieteellinen, taiteellinen ja hulvattoman viihdyttävä: Vanvera.

Aatun ja Amalian aromirasiat

Lukemattomat salongit vannoivat Vanveran nimeen, ja laitteesta valmistettiin kaksi päämallia, vähän kuin nykyään löytyy sekä light- että zero-limsoja, mutta vaikutus oli sentään konkreettisempi. Jokainen itseään kunnioittava hostess piti arvossaan sitä, että talon tuulet suuntautuivat yhtä täsmällisesti kuin oopperan alttotorvensoittajan fanfaarit. Ja jos joku rehvasteli pärjäävänsä ilman Vanveraa, häntä katsottiin kuin gondolimiestä, joka yrittää soutaa ilman airoja, surullista, mutta yleisölle takuuvarmasti viihdyttävää.

Alusvaate-Vanvera

Litteä, kämmenen kokoinen metallirasia sujautettiin korsetin sisäpuolelle tai leveiden silkkihousujen vyötärösaumaan. Rasia täytettiin kuivatuilla yrteillä, laventelilla, rosmariinilla, salvialla ja ripauksella muskottia “jos illallinen sisälsi juustoa”. Kun luonto kutsui, venttiili avautui ja sisään sujahtanut ilmavirta hiippaili pois kuin hyvin käyttäytyvä kummitus: täysin ääneti ja tuoksuen kuin tuulahdus Provencen kukkakentältä.

Putki-Vanvera

Vauraisiin palatseihin asennettiin messinkinen kapillaariputki, joka johdatti ilmavirran viereiseen huoneeseen, useimmiten palvelijoiden käytävään. Menetelmä muistutti nykypäivän “ei minun takapihallani” -asennetta, oma salonki pysyi ruusuntuoksuisena ja ainoa joka hieraisi nenäänsä oli keittiöpoika toisella puolella seinää.

Molempien versioiden jalo missio oli sama: sulkea ääni häkkilintuun ja päästää haju ulos Chanel-fiiliksellä. Jos mietit Ääni vai haju?, Vanvera valitsi diplomaattisen kompromissin.

Roomalaiset juuret ja pieru-politiikka

Laite ei syntynyt tyhjiössä. Antiikin Rooman convivia-illalliset tarjosivat runsaasti viiniä ja runoilijoiden ylistysoodeja, mutta myös pieru toimi ilmaiseksi esiintyvänä koomikkona. Keisari Klaudius jopa julisti ediktin, jonka mukaan “luonto saa soittaa vaskitorvensa ilman häpeää”. Venetsian vastine oli hienostuneempi: sama kajaus, mutta vaimennettuna, dekantoituna ja yrttimarinoituna. Tietysti roomalainen hulluus ei kadonnut: kerrotaan, että keisari Heliogabalus palkkasi huilistin säestämään jokaisen senaattorin pierun, ja Nero järjesti kilpailun, jossa haettiin imperiumin harmonisinta kaasua. Kun tällainen suuruudenhulluutta hipova pierukultti valui vuosisatoja myöhemmin Venetsiaan, ei ihme, että lopputuloksena syntyi Vanvera, hiljainen mutta sisimmässään yhtä teatraalinen kuin Colosseumin show.

“Parlare a vanvera” – puhdasta ilmaa vai pötyä?

Kielitieteilijät ovat pohtineet, onko sanonta parlare a vanvera – “puhua hölynpölyä” – peräisin tästä kuriositeetista. Ajatus on liian mehukas hylättäväksi: jos takamus tuottaa tyhjää, miksei suukin voisi pulputtaa samaa lajia? Todennäköisempää on, että fraasin juuret ovat keskiajan kadunsoittajien liioitellussa elehdinnässä, mutta tarina elää sitkeästi, aivan kuten Vanveran laventelitäyte.

Vanvera modernin filtteri-kuvaston esi-isänä

Jos 1800-luvulla olisi tunnettu Instagram, Vanvera olisi ollut hashtag #FilterNo5. Se häivyttää kohinan, korostaa valikoitua todellisuutta ja jättää ympärilleen elegantin, mutta hieman keinotekoisen hehkun. Erona on se, että nykyfiltterit vaikuttavat kasvoihin, Vanvera vaikutti alueeseen, jossa aurinko ei tavallisesti paista, ellei ole kirkkaiden laventelituulten päivä.

Käytännön käyttöopas vuodelta 1823

Ennen kuin ryhdyt virittämään omaa Vanveraasi, tutustu näihin kolmelle lauseelle tiivistettyihin salonsalaisuuksiin vuodelta 1823. Ne kiersivät silloin käsinkirjoitettuina kortteina ja opastivat hoviväen hallitsemaan pierua ilman, että eleganssi horjuu hetkeäkään. Seuraamalla ohjeita voit yhä tänäkin päivänä kulkea laventelintuoksuisena sankarina, vaikka korsetti kiristäisi ja lattialaudat natisisivat.

• Täyttö: Älä koskaan käytä valkosipulinkynsiä. Kerran kokeiltiin, kirkkoherra pyörtyi kesken liturgian.
• Kiinnitys: Jos korsetti kiristää, sijoita Vanvera hieman vinottain, suora linja on putkistoissa yliarvostettua.
• Huolto: Vaihda aromiyrtit kolmen illallisen välein tai kun salongin kissanpennut alkavat teroittaa kynsiään sinuun.
• Hätätilanne: Jos epäilet tukosta, sytytä hetkeksi kynttilä lattialautojen alla. Jos tuoksu palaa bumerangina, messinkiputki johtaa kohti viinikellaria tai pahempaa, vierashuonetta.

Kun etiketti kohtasi fysiikan

Vanvera oli aikansa tieteellinen ylpeydenaihe. Paikalliset lääkärit kiistelivät, vaikuttiko yrttisuodatin vatsakaasujen temperamenttiin. Osa väitti rosmariinin tekevän niistä kirpeämpiä, osa vannoi laventelin rauhoittavan sekä mieltä että altapäistä aikapommia. Kuulostaa kummalliselta, kunnes muistaa, että ihmiset yhä lipittävät kombuchaa “gut-health”-etiketin takia.

Lisäksi erään 1820-luvun pamfletin mukaan oikea yrttisekoitus leikkasi pierun äänenvoimakkuutta jopa 12 desibeliä, tarkkuus, josta modernit melumittaritkin unelmoivat. Toiset tutkijat hylkäsivät projektin, kun koehuoneen painepurkki posahti ja laventelipölyä satoi palatsin ullakolle viikon ajan. Ja aivan toisenlaista “tutkimustietoa” tarjoaa nykypäivän huumoriosasto, jonka mukaan Naisen pieru on vaarallisempi kuin miehen, ainakin jos on uskominen vetävän otsikon voimaan.

Vanveran pitkä varjo nykypäivään

Vaikka laite katosi korsettien luutuksen mukana, sen henki elää. Modernit hajunpoistoalkkarit, autotallien hiilisuodattimet ja jopa avaruusasemien ilmanvaihtosysteemit ovat kaikki Vanveran teknisiä serkkuja, puku vain on vaihtunut alumiinifolioksi. Nykyiset älytekstiilit mainostavat neutraloivansa pierun, mutta todellisuudessa ne toistavat vain Vanveran ikivanhan lupauksen. Jokainen hajunsuodatinmaski, aktiivihiilipatja ja deodoranttinen koirantakki on lenkki samassa ketjussa, joka alkaa Venetsian kanaalien yllä leijuneesta laventelintuoksusta.

Epilogi: mitä Venetsian tuoksuva pieru opettaa?

Ennen kuin jätämme laventelintuoksuiset kanavat taakse, kysytään, mitä Vanvera paljastaa ihmisluonnosta. 1800-luvun pieru-etiketti kertoo yhtä paljon kekseliäydestä kuin hupaisasta häpeästä. Seuraavat opit tiivistävät aikakauden hullunkurisen viisauden:

• Sivistys on show’ta: Kulissit vaihtuvat, ihmisluonto pysyy.
• Häpeä synnyttää innovaatioita: Mykistetty Zoom-mikrofoni on digitaalinen Vanvera.
• Tarina voittaa tekniikan: Vanvera on legenda, vaikka laitteita ei enää ole.