Erilaisista ilmavaivoista lähtee erilaisia pierujen ääniä ja syystä

Kaikki pierut eivät ole samanlaisia. Yksi voi päästää ilmoille matalan bassopierun, joka resonoi sohvassa asti, kun taas toinen pihisee huomaamattomasti kuin vuotava ilmapallo. Joku saattaa kuulostaa siltä kuin olisi juuttunut kapeaan putkeen, kun taas toisen pieru muistuttaa räjähtävää popcornia.

Pieru on kuin kehon oma improvisaatioshow, jossa jokainen esitys on uniikki. Edes sinfoniaorkesteri ei pystyisi toistamaan sitä sävelmää, jonka suolesi sattuu päästämään. Jos pieru olisi soitin, se olisi varmasti multi-instrumentalisti.

Vaikka aihe naurattaa (ja pitääkin naurattaa), erilaisten pieruäänten takana on yllättävän paljon fysiologiaa, ruokavaliota ja jopa psykologiaa. Pureudutaan siis kunnolla tähän kaasuttelun kiehtovaan maailmaan suoraan takalistosta.

Pukukoppihuumorin klassikkotemppu onkin vertailla, kuka saa aikaan pisimmän tai äänekkäimmän suorituksen. Kaasun fysiikka ei katso aikaa tai paikkaa, vain poistumistien tehokkuutta. Pierun maailma on täynnä ääni-ilmiöitä, joita edes insinöörit eivät täysin ymmärrä.

Jos haluat saada heti naurut alkuun, kuuntele täältä aidot pieruäänet ja anna repeämiselle lupa , nämä äänet todistavat, että jokaisella pierulla on oma persoonallisuus.

Jos olet joskus miettinyt, miltä pierujen Eurovision laulukilpailu kuulostaisi, tämä video on sinulle. Sieltä löytyy koko spektri: bassoista diskantteihin ja kaiken siltä väliltä. Ääninäytteet saattavat aiheuttaa vatsalihaskipua, nauramisen takia.

Pierun ääni syntyy fysiikasta, ei taikuudesta

Pieru eli ilmavaiva syntyy siitä, kun ruoansulatusjärjestelmään kertyy kaasua. Tämä kaasu koostuu pääosin typestä, hapesta, hiilidioksidista, vedystä ja joskus metaanista. Osa tästä kaasuvarastosta poistuu takaoven kautta.

Tässä vaiheessa keho tekee kuin tuulitunnelitesti: miltä kuulostaa, kun ilmavirta kohtaa esteet. Mitä enemmän painetta, sitä enemmän ääntä, aivan kuin kuohuviinipullo avattaisiin väärinpäin. Onneksi pierussa ei ole korkkia, joka sinkoaa päin kattoa.

Mutta varsinainen ääni syntyy, kun kaasu purkautuu ulos peräaukon sulkijalihaksen läpi. Se, miltä pieru kuulostaa, riippuu useista tekijöistä.

Tämä on siis ihmiskehon oma puhallinsoitin ilman nuotteja, mutta runsaasti sävyjä. Joskus ääni saattaa jopa säikäyttää pierun päästäjän itsensä. Ainakin silloin tietää, että keho toimii... äänekkäästi.

• Kaasun paine. Mitä enemmän painetta, sitä kovempi ääni. Pieru, joka on kerännyt voimaa koko päivän, ei lähde hiljaa hiipimään. Siinä voi olla enemmän draamaa kuin oopperassa. Jos joku kysyy "oliko se ukkonen?", tiedät vastauksen.
• Kaasun nopeus. Nopea purkautuminen tuottaa terävämmän äänen. Äkkinäinen pieru voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se ei odota lupaa, se tulee, kun on tullakseen. Ääni saattaa muistuttaa starttipistoolia, joka ampuu tyhjää, mutta kovaa.
• Sulkijalihaksen kireys. Kireä lihas tuottaa korkeamman äänen, rento matalamman. Kireä pylly saa aikaan kireän äänen, niinhän se menee. Kun lihas rentoutuu, ääni saa syvemmän soinnin kuten jazz-muusikon saksofoni. Stressi voi kiristää ääntä, mutta myös pierua.
• Asento. Pieru istualtaan, kyykyssä tai makuulla kuulostaa aina erilaiselta. Kyykky on pierun paras kaveri, vapaa kulkureitti ja akustinen kaikupohja. Makuullaan pieru saattaa hiipiä kuin varjo nurkkaan. Mutta se ei tarkoita, etteikö se kuuluisi koko huoneessa.
• Peräsuolen ja pakaroiden muoto. Jokaisella on omanlainen ääniresonanssinsa. Toisilla on kaiuttimet takapuolessa, toisilla vaimennin. Anatomia tekee pierusta henkilökohtaisen soitinvalinnan. Jopa pakaroiden väli voi vaikuttaa siihen, kuuluuko pianissimo vai fortissimo.

Matalat murinat ja kirkkaat vihellykset

On hauskaa huomata, kuinka erilaisia pieruäänet voivat olla. Joku tuottaa syvän, murisevan pierun, joka kuulostaa dieselmoottorilta, kun taas toinen päästää korkean piippauksen kuin ilmapallosta karkaa ilma. Joskus pieru on kuin traktorin käynnistys, joskus taas iloinen sihahdus. Molemmissa on oma charminsa, vaikka lähde on sama. Kaasun ulosanti on yhtä monipuolinen kuin radiokanavat.

• Matalat pierut syntyvät hitaasta, rennosta ulostulosta. Ne ovat usein voimakkaita mutta vähemmän kivuliaita. Ne saavat joskus koko tuolin värisemään kuin sisäinen basso. Kukaan ei voi teeskennellä, ettei kuullut. Se on pierujen heavy metal.
• Korkeat ja terävät pierut johtuvat kireistä lihaksista ja nopeasta ulostulosta. Ne ovat äkillisiä ja kuuluvia. Niitä voi verrata mikroaaltouunin "ping" -ääneen, mikä on nopea, kirkas ja vähän säikäyttävä. Ei ehkä yhtä tyylikäs kuin matala murina, mutta takuulla huomattu. Sopii tilanteisiin, joissa haluaa tehdä lähtemättömän vaikutuksen.
• Pätkivät pierut voivat syntyä, kun kaasu kohtaa esteitä suolessa. Lopputuloksena on pierujen sarjatuli. Tällainen sarjapieru voi kuulostaa siltä, että joku testaa konetta, joka ei ole vielä markkinoilla. Se voi hämätä kuulijaa luulemaan, että joku naputtelee pöytää. Mutta lopulta totuus paljastuu ja hajukin sen mukana.

Ruokavalio vaikuttaa ääneen

Ruoka vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia pieruja syntyy. Tietyt ruoat lisäävät kaasun muodostumista ja toiset taas muuttavat suoliston bakteerikantaa, mikä vaikuttaa sekä hajuihin että ääniin. Jokainen suupala voi siis olla soitinvalinta tulevaa pierukonserttia varten. Jos ruokalistasi kuulostaa tuuliselta, tiedät miksi. Pieru on vatsasi välikappale maailmalle.

Kaasua tuottavia ruokia:

• Pavut ja linssit sisältävät sulamattomia sokereita, jotka aiheuttavat voimakasta kaasunmuodostusta.
• Kaalit ja parsakaali sisältävät rikkiyhdisteitä, jotka tekevät pieruista pistävän hajuisia ja joskus äänekkäitä.
• Hiilihapolliset juomat lisäävät vatsan painetta ja saattavat tuottaa nopeita, korkeita ääniä.
• Maitotuotteet voivat laktoosiherkillä aiheuttaa kuplivaa vatsaa ja monikerroksisia pieruja.

Tämä lista ei ole täydellinen, mutta se on hyvä alku oman soittolistan rakentamiseen. Jokainen lautasellinen on potentiaalinen esiintyjä lavalle. Muista siis: ruokavalio ei vain vaikuta kehoon, vaan se vaikuttaa myös pierun settilistaan.

Äänetön mutta tappava

Jokainen tuntee tämän: hiljaisuus, mutta yhtäkkiä huoneessa leijailee jotain hyvin epäilyttävää. Äänetön pieru ei tarkoita viatonta. Usein nämä ovat niitä voimakkaimmin haisevia, sillä ne purkautuvat hitaasti ja sisältävät rikkiä hajottavia kaasuja. Ne ovat pierujen salaisia agentteja, huomaamattomia mutta tehokkaita. Näitä ei kuule, mutta ne jäävät mieleen.

Miksi pieru naurattaa?

Pieru on yksi universaaleimmista huumorin muodoista. Se on hallitsematon, yllättävä ja tapahtuu usein täysin väärään aikaan. Lisäksi se liittyy kehoon ja kehon toimintaan, mikä tekee siitä helposti samaistuttavan ja huvittavan. On mahdotonta olla täysin vakava, kun ilmasta tulee vitsi. Nauru on kehon tapa käsitellä noloa tilannetta ja pieru tarjoaa siihen täydellisen alustan.

Jokaisella on oma "pieruprofiilinsa"

Kyllä, sinullakin on oma äänellinen sormenjälkesi, kun puhutaan pieruista. Ihmisen anatomia, ruokavalio ja elämäntavat luovat yksilöllisen pierusoundin. Jotkut tunnetaan bassojyrinöistään, toiset heleistä piippauksistaan. Pieru on kuin akustinen käyntikortti, tahaton mutta tunnistettava. Siksi ei ole ihme, että jotkut ystävät osaavat tunnistaa toisen pierun jo pelkästä äänestä.

Kannattaako pierusta huolestua?

Vaikka pieru on hauska, se kertoo myös kehon toiminnasta. Jos pieru on jatkuvasti kivulias, erittäin haiseva tai ilmavaivoja esiintyy poikkeuksellisen paljon, voi taustalla olla ruoansulatusongelmia, laktoosi-intoleranssia tai muita suoliston epätasapainoja. Normaalisti ihmiset piereskelevät noin 10–25 kertaa päivässä. Eli jos tunnet olosi kaasupitoiseksi, et ole yksin. Vatsasi ei ole vihollinen, se vain soittaa omaa konserttiaan.

Ja jos haluat hieman lisää naurua pierujen maailmasta, suosittelemme klassikkovitsiä: Mitä eroa on musiikkikriitikoiden ja viiniarvostelijoiden reaktioissa pieruun?, se on pieruhuumoria parhaimmillaan.

Pierut ovat enemmän kuin pelkkiä ääniä. Ne ovat elämän ääniä – kirjaimellisesti. Ne kertovat, että suolistosi toimii, että olet elossa ja että jossain sisälläsi asuu pieni humoristi.

Ja muistathan: jos pieru ei naurata, se saattaa olla vielä sisällä.