Ukkonen iski paskahuussiin

Poimintoja kaasupilvestä

Peräkylän muori oli ikäisekseen hyvässä kunnossa mitä nyt kuulo vähän temppuili.

Muori oli taas kirkonkylän terveyskeskuksessa uusimassa reseptejään ja lääkäri kysyi:
- Onkos muorilla ilmavaivoja?

Mihin muori:
- Herrasiunaa! Miten se lääkärinkloppi kuvittelee että tällaisella köyhällä eläkeläisellä olisi muka varaa ilmalaivoihin?!

Japanilainen, saksalainen ja suomalainen olivat lounaalla ravintolassa.
Japanilaisen kello alkoi soida, ja hän vastasi kellopuhelimeensa.
Suomalainen tuumasi, että onpas tekniikka kehittynyt pitkälle Japanissa.
Yhtäkkiä saksalaisen sormus alkoi soida, ja saksalainen vastasi sormuspuhelimeensa.
Suomalainen ajatteli, että onpas Saksassa pitkälle kehittynyt tekniikka.
Pian suomalaiselta pääsi mojova pieru, ja hän tokaisi:
– Oho, taitaa olla faksi tulossa!

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

Einari syötti porkkanaa hevoselle ja mietti, kummasta päästä syöttää sen.
No hän alkoi syöttää sitä takapuolesta. Hevonen pieraisi ja Einari sanoi:
– Älä puhalla, ei se kuumaa ole.

Mikä on näkymätöntä ja haisee porkkanalta?
Pupu pieru!

Mitä eroa on tuhkamunalla ja pierulla?

- Pieru ottaa nenään ja tuhka suuhun.

Poika kysyi isältään:
- Isä, miten paljon pieru painaa?

Isä vastasi:
- Ei yhtään mitään.

Poika mietti hetken ja totesi lopulta:
- No sitten minulla on paskat housussa.

Kuulitko sokeasta ja sydänsärkyisestä skunkista?
Hän rakastui pieruun.

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Liekkipieru artikkelit