Teemu Selänne söi hernekeittoa

Poimintoja kaasupilvestä

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.

Kaksi vanhaa lääkäriä oli kävelyllä. Ystävyksien huomio oli jo pidemmäksi aikaa kiinnittynyt heidän edellään oudosti kävelevään mieheen.

Mies nimittäin käveli erittäin jäykästi ja varovaisesti sipsuttelemalla, polvet koukussa haara-asennossa, ja lisäksi vielä kädet jäykästi sivulla irti kehosta.

Ensimmäinen lääkäri totesi:
- Näin kardiologian professorina sanoisin, että hänellä on selkeästi ateroskleroosi ja perifeerisiä valtimoiden tukkeumia kummassakin raajassa, mistä aiheutuu tuo sairaudelle tyypillinen katkokävely...

Toinen lääkäreistä kommentoi:
- Minä puolestani väitän näin fysiatrian professorina, että hänellä on länkisäärisyyttä sekä vaikeasta reumasta johtuva nivelrikko...

Lääkärit päättivät pysäyttää miehen ja kertoivat hänelle kiistansa.

Mies vastasi:
- Hyvät herrat, me erehdyimme kaikki kolme. Minäkin, näin matematiikan professorina, laskin, että se olisi vain pienen pieni pieru...

TV-uutistenlukija, lehtireportteri ja radiotoimittaja päättivät ottaa pierukisan.

He kutsuivat tuomariksi Pierulistiliiton puolueettomat pierujen erityisasiantuntijat.

Päätettiin järjestää saunailta ja jokainen saa pieraista kisapierunsa milloin haluaa.

Kaikki kolme osallistujaa päästelivät pieruja koko illan, mutta kaikki olivat hajuttomia ja äänettömiä tuhnuja.

Pierulistiliiton tuomarit päättivät mitätöidä kilpailun, koska eivät kuulleet eikä haistaneet mitään.

Seuraavanapäivänä kansalaisilta alkoi tulla tuhansia ilmoituksia liiton toimistoon.
Ilmoitusten mukaan TV-uutisissa, lehdessä ja radiossa uutisoidaan pelkkää paskaa.

Tuomarit kokoontuivat ja peruivat kilpailun mitätöimisen ja julistivat tasapelin.

Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!

Mikä on maailman vaarattomin ase?
- PieraSinko?

Miksi pieru haisee?
– Että huonokuuloisetkin tietäisivät, milloin paukahti.

Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
- Ei, jos korvat ovat kunnossa.

Piereminen hissillä on luultavasti pahin asia mitä voit tehdä.
Se on väärin niin monella tasolla.

Miksi sinun on varottava ninjojen pieruja?
He ovat hiljaa - mutta tappavia.

Liekkipieru artikkelit