– Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
– Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
– Ei, mutta pierut kovenee.
Lisätty: 20.09.2021 | Pieruvitsi
– Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
– Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
– Ei, mutta pierut kovenee.
Yhteistyökumppanin mainos:
Uusin pieruvideo
Katso hauskoja pieruvideoita
Pysy kuulolla ja tilaa Liekkipierun kanava
Jos pieremättä kuset niin kunniatta kuolet
Tiedätkö mikä on pelottavaa?
Yrität ensimmäistä pieruasi ripulin jälkeen.
Poika kysyi isältään:
- Isä, miten paljon pieru painaa?
Isä vastasi:
- Ei yhtään mitään.
Poika mietti hetken ja totesi lopulta:
- No sitten minulla on paskat housussa.
Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.
- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.
Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.
- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.
Minkä takia pierussa on äänen lisäksi haju?
– Se on kuuroja varten.
Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.
Parasta opettajana olemisessa on mahdollisuus piereskellä vapaasti töissä ja katsella sitten draaman kehittymistä, kun kaikki lapset yrittävät syyttää toisiaan.
Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.
Rakkaus on kuin pieru.
- Jos sitä yrittää väkisin, niin lopputulos on pelkkää paskaa.