Rakkaus ja pieru

Poimintoja kaasupilvestä

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Mitä pieru sanoi imurille?
- Et koskaan saa minua kiinni!

Pierre Cardin = piere verhoon

Miksi rakkaus on kuin pieru?
Jos joudut pakottamaan sitä, se on todennäköisesti paskaa.

Mitä pikkupieru tahtoi tehdä isona?
– Liittyä ilmavoimiin.

Miksi miehet pieree enemmän kuin naiset?
- Naiset ei sulje suutaan riittävästi, että painetta kasvaisi.

Minkä takia pierussa on äänen lisäksi haju?
– Se on kuuroja varten.

Mistä tietää että on kova hätä?
- Siitä että kakka ei enää koputa, vaan kurkkii jo poskien välistä

Mitä yhteistä hanurilla ja perseellä on?

- Molemmat soivat!

Hieno rouva kulki hiljaisella kylätiellä ja pierupaukkuja tuli vähän väliä.

Kirkkoherra sattui kulkemaan perässä ja hänkin piereskeli häätarjoilun antimia.

Rouva säikähti kirkkoherran huomattuaan.

Johon kirkkoherra tuumasi:
- Ei se mitään kun piereksii, kunhan kukaan ei kuule ja pääse tietämään tätä meidän salaisuutta.

Liekkipieru artikkelit