Pieru vs imuri

Poimintoja kaasupilvestä

Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.

Pieru kysyi tomaatilta erityiskykyä.

Tomaatti siihen:
- Minä punastun helposti. Mikä sinun erityiskykysi on?

Pieru:
- Olen läsnä, vaikka minua ei nähtäisi.

Ulla meni ensin naisten vessaan, mutta jono oli aivan hirveän pitkä.

Hetken kuluttua Ulla ei pystynyt enää odottamaan, vaan päätti mennä miesten wc:hen.

Hänellä oli nyt niin kova pissahätä, ettei hän voinut enää pidättää. Hän veti mekkonsa korviin, kyykistyi pisuaarin ylle ja alkoi virtsata.

Miehet käymälässä eivät olleet uskoa silmiään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt mitään vastaavaa eläissään.

Kun Ulla oli pissannut, miehet seisoivat edelleen ja tuijottivat häntä. Silloin Ulla päästi valtavan pierun! Isoimman, minkä kukaan miehistä oli koskaan kuullut.

Kun Ulla huomasi miesten nyt vieläkin hämmästyneemmät ilmeet, hän hymyili ja sanoi:

- Mitä? Tekin ravistatte munanne, kun olette valmiita. Joten puhallanhan toki minäkin itseni kuivaksi!

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat lentokoneessa.

Koneen kapteeni kuulutti:
- Liikaa painoa! Liikaa painoa!

Norjalainen pudotti appelsiinin.

Taas kuului:
- Liikaa painoa! liikaa painoa!

Ruotsalainen pudotti banaanin kuoren.

Taas kuului:
- Liikaa painoa! Liikaa painoa!

Suomalainen pudotti pommin.

Kun he viimein laskeutuivat, niin suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät kävelylle. Kohta heitä vastaan tuli poika, joka itki. He kysyivät mikä pojalla oikein on?

Poika:
- Päähäni tippui appelsiini.

Sitten heitä vastaan tuli tyttö, joka itki. He kysyivät tytöltä, mikä hänellä on?

Tyttö vastasi:
- Minä liukastuin banaanin kuoreen.

Sitten heitä vastaan tuli tyttö ja poika, jotka nauroivat kauheasti.

He kysyivät:
- No mikä nyt noin naurattaa?

Tyttö ja poika vastasivat:
- Meidän opettaja pieraisi niin kovaa, että koko koulu räjähti!

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Eräs hieno rouva ja hänen piikansa olivat juhlissa. Rouvalla oli ilmavaivoja.

Hän käski piian ottaa syyt niskoilleen ja sanoi:
- Jos minulta pääsee pieru, niin nouset seisomaan ja sanot, että se pieru tuli sinulta.

Pian rouvalla alkoi kiertää mahassa ja häneltä pääsi oikein pahanhajuinen äänetön pieru.

Piika ponkaisi ylös ja ilmoitti:
- Se pieru, jonka rouva pieraisi, on minun!

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

Kaksi pyllyä juoksi kilpaa. Toinen voitti pierun mitalla.

Liekkipieru artikkelit