Pieru sopii taivaaseen

Poimintoja kaasupilvestä

Minulla oli tapana yskiä julkisesti piilottaaksesi pieruni, mutta nyt pieren julkisesti piilottaakseni yskäni.

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Einari syötti porkkanaa hevoselle ja mietti, kummasta päästä syöttää sen.
No hän alkoi syöttää sitä takapuolesta. Hevonen pieraisi ja Einari sanoi:
– Älä puhalla, ei se kuumaa ole.

Köyhän huvi on pieru ja nauru sen päälle

Kuka pieraisi?
- Et voi tietää kuka muu on pieraissut ellet kysy.

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

Poika:
- Päästin taivaalle leijan.

Isä:
- Mutta eihän täällä haise.

Poika:
- Miten se liittyy asiaan?

Mitä pikkupieru tahtoi tehdä isona?
– Liittyä ilmavoimiin.

Mistä puhaltaa maailman vahvin tuuli?
– Takapuolesta.

Liekkipieru artikkelit