Ninjan pieru

Poimintoja kaasupilvestä

Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.

Ennen yskittiin peittääkseen pierua nyt pieretään peittääkeen yskää

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Pahinta on, kun luulee, että tulee kuiva pieru, mutta tuleekin vetelä paska...

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Mies ja nainen olivat juuri menneet naimisiin ja lähtevät kirkosta ajelemaan reellä kohti miehen kotia.

Tovin matkaa taitettuaan päästää hevonen mojovan pierun.
Isäntä siihen tyynesti: ”Ensimmäinen”.

Muutaman kilometrin jälkeen päästää hevonen toisen pierun ja
isäntä siihen virkkoo: ”Toinen!”.

Matka jatkuu kunnes hevonen pieraisee kolmannen kerran.
Silloin isäntä sanoo: ”Kolmas kerta!”

Pysäyttää reen, ottaa kirveen huovan alta ja lahtaa hevosen siihen paikkaan.

Morsian katsoo touhua kauhuissaan ja moittii miestä: ”Ootko tullu aivan hulluksi.. tappaa nyt hyvä hevonen tuolla tavalla! Ei se ollu mitään pahaa tehnyt, hevosparka”.

Isäntä katsoo vaimoaan tovin ja vastaa syvällä rintaäänellä:
”Ensimmäinen!”.

Olin ravintolassa ja kun odotin ruokaani, minua alkoi pierettää.
Huomasin että musiikki soi tarpeeksi kovalla joten päästin vapauttavan pierun.
Sitten hoksasin että minulla olikin kuulokkeet päässä...

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

- Hei, otatko kesäkeittoa?
- En voi, saan siitä ilmavaivoja.
- Ikävä kuulla.
- Kyllä sitä vielä kuuntelee, mutta haju on ihan kamala.

Poika:
- Päästin taivaalle leijan.

Isä:
- Mutta eihän täällä haise.

Poika:
- Miten se liittyy asiaan?

Liekkipieru artikkelit