Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!
Lisätty: 08.04.2023 | Pieruvitsi

Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!



Yhteistyökumppanin mainos:

Uusin pieruvideo
Katso hauskoja pieruvideoita
Pysy kuulolla ja tilaa Liekkipierun kanava



Hieno rouva kulki hiljaisella kylätiellä ja pierupaukkuja tuli vähän väliä.
Kirkkoherra sattui kulkemaan perässä ja hänkin piereskeli häätarjoilun antimia.
Rouva säikähti kirkkoherran huomattuaan.
Johon kirkkoherra tuumasi:
- Ei se mitään kun piereksii, kunhan kukaan ei kuule ja pääse tietämään tätä meidän salaisuutta.
Rakkaus on kuin pieru.
- Jos sitä yrittää väkisin, niin lopputulos on pelkkää paskaa.
Mitä yhteistä on ripulilla ja sähköautolla?
- Molemmilla saa jännittää, että pääseekö kotiin asti.
Miten helpotus tavataan?
– P-I-E-R-U.
Pierettää niin, että tulee molemmista päistä läpi, sanoi työmaan putki, kun sauhuiksi pisti.
Minulla oli tapana yskiä julkisesti piilottaaksesi pieruni, mutta nyt pieren julkisesti piilottaakseni yskäni.
Chuck Norris päästi kylmän pierun.
Uusi jääkausi alkaa muutaman tuhannen vuoden kuluttua.
Ennen yskittiin peittääkseen pierua nyt pieretään peittääkeen yskää
Mitä eroa on musiikkikriitikoiden ja viiniarvostelijoiden reaktioissa pieruun?
Musiikkikriitikot saavat enemmän nautintoa pierujen eri sävelistä, kun taas viiniarvostelijat pitävät enemmän pierun tuoksujen eri vivahteista.
Perusduunari taas nauttii molemmista yhtä paljon ja nauraa sekä tuoksuville tuhnuille että hajuttomille pruuttauksille.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.




Yhteydenotto & tiedustelut: