Meneekö pieru hukkaan?

Poimintoja kaasupilvestä

Miksi lentoemäntä sai potkut?
- Hänellä oli aina ilmavaivoja.

Miten helpotus tavataan?
– P-I-E-R-U.

Koulussa oli menossa oppitunti, missä olivat opettaja sekä 25 oppilasta.

Kuinka ollakkaan, Kalle oli syönyt jotain ilmavaivoja synnyttävää ruokaa ja pyysi päästä vessaan heti, vaikka oppitunti oli vielä kesken.

Opettaja sanoi:
- Ei onnistu, koska välituntiin on vain 10 minuuttia.

Koska Kalle ei päässyt heti vessaan, niin häneltä pääsi luokassa äänekäs pieru.

Opettaja käski äkäisesti kasvot punaisena Kallen heti poistumaan ulos äytävälle.

Kohta käytävältä alkoi kuulua naurua luokkaan asti ja opettaja meni ovelle ja kysyi Kallelta:
- Mikä tässä on huvittavaa?!

Kalle vastasi nauraen:
- Minä pääsin tänne käytävään raittiimpaan ilmaan ja te muut jäitte sinne luokkaan paskanhajuun!

Mitä tapahtuisi jos olisit Uranuksen ytimessä ja planeetta päästäisi pierun?

- Lentäisit seuraavaan aurinkokuntaan!

Pieru on ruuansulatuskanavan lahja ihmiskunnalle.

Luettelo yleisimmistä pieruista.

1. Tuhnu, äänetön, mutta mukavasti tuoksuva. Tuhnuttelia voi pysytellä porukassa tuntemattomana.

2. Sukupieru, rehellisin ja kovaäänisin pieru, saa usein aikaan naurunremakan. Kaikki saavat nauttia äänestä sekä aromeista.

3. Krapulapieru. Esiintyy usein juhlaillan jälkeen. Pieru on hyvin pieni lyhytkestoinen (poks) tai jopa äänetön. Eroaa Tuhnusta juuri koon perusteella sekä kestosta; Siinä missä tuhnussa saattaa pierua tulla pitkä ja hidas aromirikas kaasupurkaus, on krapulapieru lyhyt ja ytimekäs, kuiin pieni kaasuherne vilahtaisi ulos. Krapula pieru ei haihdu helposti isossakaan tilassa, se jää tahmeana, hyvin rikkaana ja vahvana tuoksuna ilmaan hyvin pitkäksi aikaa.

4. Märkäpieru. Tämä pieru sisältää kiintoainetta ja vettä yli kymmeneosan pierun tilavuudesta ja jätää jäljen housuihin. Ääni tunnistettava.

Taivaalta kuului pieru jos toinenkin. Kuka se oli?

- Minä.

- Kuka minä?

- Ilmalaiva!

Miksi kana ylittää tien?
Hän ei halunnut muiden kanojen huomaavan, että hän pieraisi.

Köyhän huvi on pieru ja nauru sen päälle

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Kaksi vastavalmistunutta lääkäriä kävelivät kaupungilla. Heidän edellä käveli mies, joka laahasi jalkaa.

Lääkärit alkoivat arvailla, mikä miestä vaivasi.
- Hän on varmaan menettänyt jalkansa sodassa.
- Sillä on nivelsiteet poikki.

Hetken kinasteltuaan he päättivät mennä kysymään mieheltä, että mikä häntä vaivasi. Mies sattui olemaan pappi.

Pappi nosti käsiään ja sanoi:
- Me kaikki kolme olemme väärässä. Sinä luulit, että olen menettänyt jalkani sodassa ja sinä luulit, että nivelsiteeni on mennyt poikki ja minä luulin, että pieru on kuivaa.

Liekkipieru artikkelit