Kyynelkaasu

Poimintoja kaasupilvestä

Pikku-Kallelta pääsi kesken ruokailun pieru.

- Mitä, et kai sinä paukuttele ruokapöydässä, äiti kauhistui.

- Täytyy myöntää, että niin meinasi käydä, Kalle tunnusti. Onneksi sain kuitenkin vedettyä sen takaisin niin, että ilma vaan korahti.

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Minulla oli tapana yskiä julkisesti piilottaaksesi pieruni, mutta nyt pieren julkisesti piilottaakseni yskäni.

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

Prööt sanoi aasi, kun pieraisi.

Tiedätkö mikä on pelottavaa?
Yrität ensimmäistä pieruasi ripulin jälkeen.

Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.

Kuka pieraisi?
- Et voi tietää kuka muu on pieraissut ellet kysy.

Peräkylän muori oli ikäisekseen hyvässä kunnossa mitä nyt kuulo vähän temppuili.

Muori oli taas kirkonkylän terveyskeskuksessa uusimassa reseptejään ja lääkäri kysyi:
- Onkos muorilla ilmavaivoja?

Mihin muori:
- Herrasiunaa! Miten se lääkärinkloppi kuvittelee että tällaisella köyhällä eläkeläisellä olisi muka varaa ilmalaivoihin?!

Mistä tietää että on kova hätä?
- Siitä että kakka ei enää koputa, vaan kurkkii jo poskien välistä

Liekkipieru artikkelit