Vitsiä ei löytynyt

Poimintoja kaasupilvestä

Mitä yhteistä on paskalla ja pierulla?
- Kumpikin haisee.

Blondi oli lukenut laihdutusvinkin:
Kun syöt 2dl perunajauhoja kuukauden ajan, menee näläntunne ja laihdut tuona aikana 10kg.

Blondi otti oppia laihdutusvinkistä ja lopulta hänen vatsa turposi. Blondi luuli olevansa raskaana, joten meni lääkäriin.
Lääkäri teki tutkimuksen alateitse ja työnsi myös sormensa blondin peräreikään.
Sieltähän se lapsi syntyikin: Pitkä pieru valkoisena pilvenä.

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Mikä on terävintä maailmassa?
– Pieru. Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista eikä tee reikää.

TV-uutistenlukija, lehtireportteri ja radiotoimittaja päättivät ottaa pierukisan.

He kutsuivat tuomariksi Pierulistiliiton puolueettomat pierujen erityisasiantuntijat.

Päätettiin järjestää saunailta ja jokainen saa pieraista kisapierunsa milloin haluaa.

Kaikki kolme osallistujaa päästelivät pieruja koko illan, mutta kaikki olivat hajuttomia ja äänettömiä tuhnuja.

Pierulistiliiton tuomarit päättivät mitätöidä kilpailun, koska eivät kuulleet eikä haistaneet mitään.

Seuraavanapäivänä kansalaisilta alkoi tulla tuhansia ilmoituksia liiton toimistoon.
Ilmoitusten mukaan TV-uutisissa, lehdessä ja radiossa uutisoidaan pelkkää paskaa.

Tuomarit kokoontuivat ja peruivat kilpailun mitätöimisen ja julistivat tasapelin.

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat lentokoneessa.

Koneen kapteeni kuulutti:
- Liikaa painoa! Liikaa painoa!

Norjalainen pudotti appelsiinin.

Taas kuului:
- Liikaa painoa! liikaa painoa!

Ruotsalainen pudotti banaanin kuoren.

Taas kuului:
- Liikaa painoa! Liikaa painoa!

Suomalainen pudotti pommin.

Kun he viimein laskeutuivat, niin suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät kävelylle. Kohta heitä vastaan tuli poika, joka itki. He kysyivät mikä pojalla oikein on?

Poika:
- Päähäni tippui appelsiini.

Sitten heitä vastaan tuli tyttö, joka itki. He kysyivät tytöltä, mikä hänellä on?

Tyttö vastasi:
- Minä liukastuin banaanin kuoreen.

Sitten heitä vastaan tuli tyttö ja poika, jotka nauroivat kauheasti.

He kysyivät:
- No mikä nyt noin naurattaa?

Tyttö ja poika vastasivat:
- Meidän opettaja pieraisi niin kovaa, että koko koulu räjähti!

Rakkaus on kuin pieru.
- Jos sitä yrittää väkisin, niin lopputulos on pelkkää paskaa.

Miten helpotus tavataan?
– P-I-E-R-U.

Mieheltä pääsi pieru ruokapöydässä aterioinnin päätteeksi.
- Olipa röyhkeää ruokaa, kun heti reiälle tuppaa!

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Liekkipieru artikkelit