Isompi kuin luulisi

Poimintoja kaasupilvestä

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Miten helpotus tavataan?
– P-I-E-R-U.

Miksi pierut eivät koskaan eksy?
- Koska he seuraavat aina hajuaan.

Kun olin lapsi, niin joka kerta kun isäni pieraisi, hän kielsi tehneensä sen.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että hän oli syyttänyt minua.

Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.

Tiedätkö mikä on pelottavaa?
Yrität ensimmäistä pieruasi ripulin jälkeen.

Jos Kirsi ja Kalle pieraisevat yhtäaikaa, miltä pieru haisee?
- Kirsikalle.

Mitä yhteistä on paisuneella auringolla ja pierevällä bodarilla?
- Molemmat ovat kaasujättejä.

- Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
- Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
- Ei, mutta pierut kovenee.

Rakkaus on kuin pieru.
- Jos sitä yrittää väkisin, niin lopputulos on pelkkää paskaa.

Liekkipieru artikkelit