Ilmavaivoja kesäkeitosta

Poimintoja kaasupilvestä

Muutama pariskunta istuksivat lomakämpän lattialla iltaa istumassa pienen vahvikkeen kera ja juttu luisti ja nauru raikui.

Yhdeltä mieheltä pääsi kesken kaiken rakenteita tärisyttävä pieru.

Hän kääntyi vaimoonsa päin ja vakavana sanoi:
- Emmekös me sopineet lähtiessä, että sinä olet hiljaa.

Jos aivastat ja pieraiset samanaikaisesti, kehosi ottaa kuvakaappauksen.

Norsu pieraisi ison pierun suoraan käärmeen suuhun, ja noin käärmeestä tuli ruskea käärme.

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.

Mikä Kari pörisee ja lemuaa?
- Pierumaakari

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

Miten kävi, kun Teemu Selänne söi hernekeittoa?

- Teemusta tuli korkeapaineen Selänne.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Mitä eroa on musiikkikriitikoiden ja viiniarvostelijoiden reaktioissa pieruun?

Musiikkikriitikot saavat enemmän nautintoa pierujen eri sävelistä, kun taas viiniarvostelijat pitävät enemmän pierun tuoksujen eri vivahteista.

Perusduunari taas nauttii molemmista yhtä paljon ja nauraa sekä tuoksuville tuhnuille että hajuttomille pruuttauksille.

Pierut ovat kuin lapsia.
Omat eivät haittaa, mutta et voi sietää muiden.

Liekkipieru artikkelit