Hanuri ja perse

Poimintoja kaasupilvestä

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Miksi pierut tuoksuvat?
Siksi, että myös kuurot voivat nauttia niistä.

Miksi sinun on varottava ninjojen pieruja?
He ovat hiljaa - mutta tappavia.

Köyhän huvi on pieru ja nauru sen päälle

Mitä yhteistä hanurilla ja perseellä on?

- Molemmat soivat!

Pieru ajoi autolla. Kun pakoputki äänteli, pieru ihmetteli:
- Olenko jo näin ruosteisessa kunnossa.

Mikä on terävintä maailmassa?
- Pieru! Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista, eikä tee reikää.

Mikä pääsee housujen läpi tekemättä reikää?
- Pieru!

Einari syötti porkkanaa hevoselle ja mietti, kummasta päästä syöttää sen.
No hän alkoi syöttää sitä takapuolesta. Hevonen pieraisi ja Einari sanoi:
– Älä puhalla, ei se kuumaa ole.

Prööt sanoi aasi, kun pieraisi.

Liekkipieru artikkelit