Dinosauruksen pieru

Poimintoja kaasupilvestä

Pieru on ruuansulatuskanavan lahja ihmiskunnalle.

Luettelo yleisimmistä pieruista.

1. Tuhnu, äänetön, mutta mukavasti tuoksuva. Tuhnuttelia voi pysytellä porukassa tuntemattomana.

2. Sukupieru, rehellisin ja kovaäänisin pieru, saa usein aikaan naurunremakan. Kaikki saavat nauttia äänestä sekä aromeista.

3. Krapulapieru. Esiintyy usein juhlaillan jälkeen. Pieru on hyvin pieni lyhytkestoinen (poks) tai jopa äänetön. Eroaa Tuhnusta juuri koon perusteella sekä kestosta; Siinä missä tuhnussa saattaa pierua tulla pitkä ja hidas aromirikas kaasupurkaus, on krapulapieru lyhyt ja ytimekäs, kuiin pieni kaasuherne vilahtaisi ulos. Krapula pieru ei haihdu helposti isossakaan tilassa, se jää tahmeana, hyvin rikkaana ja vahvana tuoksuna ilmaan hyvin pitkäksi aikaa.

4. Märkäpieru. Tämä pieru sisältää kiintoainetta ja vettä yli kymmeneosan pierun tilavuudesta ja jätää jäljen housuihin. Ääni tunnistettava.

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Mistä tietää että pieru on todella pahan hajuinen, vaikka olisi nenä tukossa?
- Siitä, että silmien kirvelyn lisäksi kynnetkin sulaa!

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kilpailivat siitä, että kuka pieraisee koviten.

Ruotsalainen pieraisi ensin, ja vähän heilahti heinät pellolla.

Seuraavaksi pieraisi norjalainen, ja hän onnistui kaatamaan puun.

Lopuksi oli suomalaisen vuoro, ja hän pieraisi, mutta ei kuulunut, eikä näkynyt mitään.

Seuraavan päivän lehdessä:
- Kiinassa sataa kakkaa.

Prööt sanoi aasi, kun pieraisi.

Hieno rouva kulki hiljaisella kylätiellä ja pierupaukkuja tuli vähän väliä.

Kirkkoherra sattui kulkemaan perässä ja hänkin piereskeli häätarjoilun antimia.

Rouva säikähti kirkkoherran huomattuaan.

Johon kirkkoherra tuumasi:
- Ei se mitään kun piereksii, kunhan kukaan ei kuule ja pääse tietämään tätä meidän salaisuutta.

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.

Liekkipieru artikkelit