Piereskelevätkö kalat ja viestivätkö sillit pieruilla?

Kalat voivat vapauttaa kaasua peräpään läheltä, mutta jokaista kuplaa ei pidä kutsua ruoansulatuksessa syntyneeksi pieruksi. Kaasu voi olla peräisin suolistosta, niellystä ilmasta tai uimarakosta, joka auttaa monia kaloja säätelemään kelluvuuttaan. Erityisen kiinnostavia ovat sillit, joiden on havaittu päästävän peräaukon alueelta kuplia ja tuottavan samalla nopeita naksahdusääniä. Tutkijat ovat ehdottaneet, että toiminnalla voisi olla sosiaalinen merkitys, mutta varmaa näyttöä varsinaisesta pierukielestä ei ole. Merenalainen keskustelu on siis mahdollista, mutta sanakirja puuttuu vielä.

Milloin kuplaa voidaan kutsua pieruksi?

Ihmisen pieru tarkoittaa ruoansulatuskanavassa olevan kaasun poistumista peräsuolen kautta. Kaasua päätyy suolistoon niellyn ilman mukana, ja sitä muodostuu myös suolistomikrobien käsitellessä imeytymättä jääneitä aineita. Liekkipierun artikkeli pierujen syntymisestä ja toiminnasta kertoo tarkemmin, kuinka ihmisen suolistokaasu muodostuu.

Kalan tuottaman kuplan kohdalla alkuperän selvittäminen on hankalampaa. Kala voi vapauttaa kaasua ruoansulatuskanavastaan, mutta kupla voi tulla myös uimarakosta. Silloin kyse ei ole välttämättä ruoansulatuksen sivutuotteesta, vaikka kaasu poistuisikin hyvin pierumaisesta osoitteesta.

Arkikielessä peräpäästä irtoava kupla saa helposti pierun arvonimen. Biologisesti täsmällisempi ilmaus voi kuitenkin olla kaasun vapauttaminen. Jos kuplan alkuperästä ei ole tietoa, kannattaa jättää kalan ruokavalio ja käytöstavat tuomitsematta.

Mikä uimarakko on?

Uimarakko on monilla luukaloilla esiintyvä kaasua sisältävä elin. Sen avulla kala voi säädellä kelluvuuttaan ja pysyä haluamallaan syvyydellä ilman jatkuvaa uimista ylös- tai alaspäin. Uimarakon rakenne ja kaasun säätelytapa vaihtelevat kalaryhmittäin.

Osalla kaloista uimarakolla on yhteys ruoansulatuskanavaan. Tällainen kala voi ottaa kaasua rakkoon tai vapauttaa sitä yhteyden kautta. Toisilla lajeilla yhteyttä ei ole, vaan kaasujen määrää hallitaan verenkierron välityksellä.

Uimarakko voi osallistua myös äänten tuottamiseen tai vahvistamiseen. Kala voi saada rakon värähtelemään lihasten avulla tai hyödyntää sitä muulla tavalla äänen muodostamisessa. Kaikkien kalojen ääntely ei siis liity peräpään kupliin, vaikka vedenalainen äänimaailma saattaa ihmiskorvaan kuulostaa epäilyttävältä kupladiskolta.

Mitä sillien kuplista havaittiin?

Vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin Tyynenmeren silliä ja Atlantin silliä. Tutkijat tallensivat vankeudessa pidettyjen, luonnosta pyydystettyjen kalojen tuottamia ääniä ja seurasivat samalla niiden käyttäytymistä videolta.

Sillit tuottivat nopeista pulsseista koostuvia äänenpurkauksia. Tutkijat antoivat niille nimen Fast Repetitive Tick eli FRT. Atlantin sillillä äänet yhdistyivät videohavainnoissa kuplien vapautumiseen peräaukon läheiseltä alueelta. Kaasu saattoi tulla suolistosta tai uimarakosta, joten tutkimus ei osoittanut sitä tavalliseksi ruoansulatuspieruksi.

Tyynenmeren sillit tuottivat ääniä myös ilman suoraa pääsyä veden pinnalle. Tämä puhui sitä vastaan, että äänten synty olisi riippunut juuri ennen koetta nielaistusta ilmasta. Tutkimuksessa ruokinta ei myöskään selittänyt äänten esiintymistä.

Ääniä havaittiin erityisesti öisin. Niiden määrä kalaa kohden kasvoi suuremmissa ryhmissä, mikä sai tutkijat pohtimaan mahdollista yhteyttä sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tutkimus ei kuitenkaan ratkaissut äänten tarkkaa tarkoitusta.

Puhuuko silli todella pieremällä?

Väite sillien pieruviestinnästä on houkutteleva, mutta sitä pitää käsitellä tutkimuksen alkuperäistä johtopäätöstä varovaisemmin. Tutkijat havaitsivat kuplien ja äänten yhteyden sekä sen, että äänentuotto lisääntyi suuremmassa kalaryhmässä. Tämä sopii mahdolliseen sosiaaliseen tehtävään, mutta ei vielä paljasta viestin sisältöä.

Äänet voivat auttaa parven jäseniä havaitsemaan toisensa pimeässä. Ne voivat liittyä ryhmän koossapysymiseen tai johonkin muuhun käyttäytymiseen, jota kokeessa ei pystytty tunnistamaan. Ei tiedetä, ilmoittaako silli kuplillaan vaarasta, sijainnistaan vai ainoastaan siitä, että paikalla on toinen silli.

Myöskään sana viestintä ei aina tarkoita tarkoituksellista keskustelua. Eläin voi tuottaa äänen, johon muut reagoivat, vaikka se ei rakentaisi harkittua sanomaa. Sillillä ei siis ole todistettua kuplakieltä, jossa yksi törähdys tarkoittaisi ruokaa ja kaksi kutsua koko parven paikalle.

Näin arvioit väitettä piereskelevästä kalasta

Kun vastaan tulee video tai uutinen kalasta, joka väitetysti piereskelee, tarkista ainakin seuraavat asiat:

• Mistä kupla näyttää tulevan? Suusta tai kiduksista vapautuva kaasu ei ole pieru.
• Tunnetaanko kaasun alkuperä? Ruoansulatuskanavan kaasu ja uimarakosta vapautuva kaasu ovat eri asioita.
• Mikä kalalaji on kyseessä? Yhdellä lajilla havaittua käyttäytymistä ei voi siirtää automaattisesti kaikkiin kaloihin.
• Onko ääni tallennettu samalla? Sillillä kiinnostava havainto koski juuri kuplinnan ja nopeiden äänten yhteyttä.
• Perustuuko väite tutkimukseen vai kuvatekstiin? Hauska video ei yksin kerro, miksi kupla syntyi.
• Esitetäänkö viestintä varmana? Sillien kuplaäänten sosiaalinen tehtävä on mahdollinen tulkinta, ei lopullisesti ratkaistu tosiasia.

Useimmissa arkisissa tilanteissa yksittäinen akvaariossa näkyvä kupla ei kerro mitään poikkeuksellista. Jos lemmikkikalan käyttäytyminen, uintiasento, ruokahalu tai ulkonäkö muuttuu, syytä ei kannata päätellä pieruvideon perusteella. Akvaariokalan hyvinvoinnista voi silloin kysyä neuvoa kalojen hoitoon perehtyneeltä eläinlääkäriltä tai kokeneelta asiantuntijalta.

Havaintojen välisten yhteyksien etsiminen muistuttaa pulmanratkaisua, ja lukusarjapelin avulla voit myös vahvistaa matemaattista ajattelua aivan toisenlaisten toistuvien kuvioiden parissa.

Kaikki kalat eivät kupli samalla tavalla

Kalat muodostavat erittäin monimuotoisen eläinryhmän, jonka ruoansulatus, uimarakon rakenne ja hengitystavat vaihtelevat. Joillakin lajeilla ei ole uimarakkoa lainkaan. Osa kaloista pystyy hyödyntämään ilman happea suoliston tai muun erikoistuneen elimen avulla, jolloin nieltyä ilmaa voi myöhemmin poistua ruoansulatuskanavan kautta.

Tällainen kaasun poistuminen ei vielä tarkoita, että kala käyttäisi sitä viestimiseen. Sillien havainto on kiinnostava juuri siksi, että kupliin liittyi tunnistettava äänisarja ja äänten määrä muuttui ryhmäkoon mukana.

Kalojen piereskelyyn ei siksi ole yhtä vastausta. Jotkin kalat voivat poistaa ruoansulatuskanavastaan kaasua, ja sillit vapauttavat kaasukuplia tavalla, joka tuottaa ääntä. Kaikkien kalojen kuplat eivät kuitenkaan synny ruoansulatuksessa, eikä jokainen vedenalainen poksahdus ole biologinen takapuolitervehdys.

Meressä kuuluu muutakin kuin aaltojen kohinaa

Kalat voivat tuottaa ääniä monilla tavoilla, eikä vedenalainen maailma ole hiljainen. Sillien peräaukon läheltä vapautuvat kuplat synnyttävät nopeita naksahdusääniä, joiden mahdollinen sosiaalinen tehtävä kiinnostaa tutkijoita edelleen. Ilmiötä voi hyväntuulisesti kutsua kalan pieruksi, kunhan samalla muistaa, ettei kaasun ole osoitettu syntyvän tavallisen ruoansulatuksen seurauksena.

Vastaus pääkysymykseen on siis varovainen kyllä: ainakin jotkin kalat vapauttavat kaasua tavalla, joka näyttää erehdyttävästi piereskelyltä. Sillien kohdalla kuplinnalla voi olla tekemistä parven yhteydenpidon kanssa, mutta todistetusta pierukielestä ollaan vielä muutaman kuplan päässä.